Synnytys-stoori

Mun LA oli 19.2.13 ja vauva päätti ilmoittaa tulostaan 21.2.13 lapsivesien menolla klo 02:00. Tosiaan olin menossa ihan normaalisti yöllä pissalle mutta ennen ku ennätin edes pöntölle, jotain lirahti housuun, kuvittelin sen olevan pissaa kun olin niin unenpöpperössä että olisin ihan hyvinkin voinut laskea alleni kun kova hätä oli. Tein tehtäväni pönttöön ja kun olin nousemassa taas jotain lorahti, tässä kohtaa aloin jo miettimään että onko enään pissaa kun vaan valahtelee.
Laitoin varmuudenvuoksi siteen ja olin kävelemässä takaisin sänkyyn, kun pääsin keittiön kohdalle taas lorahti. Palasin takaisin vessaan ja vedin alushousut alas ja kurkkasin että mitä sinne tuli. Juuri kun sain housut vedettyä alas niin sieltä valahti ihan kunnolla iso lätäkkö, onneksi olin pesuhuoneessa :D Huusin Samppea tuomaan puhtaat alushousut ja puhelimen.

Soitin kättärille ilmoittaakseni että lapsivedet meni ja olin ihan valmis lähtemään jo synnyttämään! Puhelimessa kätilö kysyi että onko supistukset alkaneet ja jouduin pettyneenä vastaamaan että ei. Vastaukseksi sain että: saapukaa klo 10:00 kättärille jos ennen sitä ei ala säännölliset supistukset. Olin innoissani että jotain tapahtuu ja samalla paniikissa. Yritin jatkaa nukkumista mutta eihän siitä mitään enään tullut kun mielessä pyöri vain tuleva synnytys ja supistuksia alkoi tulemaan 20min välein. Supistukset olivat kuitenkin lyhyitä eikä ollenkaan kivuliaita. Valvoin lapsivesien menosta siihen asti kunnes sain lapseni rinnalleni :) eli vähän päälle vuorokauden, vaikka kaikki sanoivat että koita nukkua, synnytys on kuin maratonjuoksu! Eihän sitä esikoisen kanssa voi tietää mitä on luvassa ja hormonihuuruissa jaksoi nipinnapin.
             
Saavuimme tosiaan kättärille klo 10:00, 21.2.13 ja mentiin päivystyksen puolelle makoilemaan käyrille. Noin yhden aikaan kätilö tuli tutkimaan tilanteen ja olin 3cm auki ja supistukset alkoivat tulemaan tiheämpään tahtiin ja olivat kipeitä. Sain särkylääkettä kipuun ja kuumavesipullon mahalle/selälle helpottamaan kipua.
Nämä auttoivat vain pienen hetken ja sain seuraavan satsin särkylääkettä! Klo 15:00 alkoivat supistukset tulemaan 5min välein ja vähitellen sattuivat aina vain enemmän. Koitin jumppapallon kanssa lievittää kipua mutta ei. Viiden aikaan olin auki 4cm ja kätilö sanoi että on aika siirtyä synnytyssaliin että täältä ei ilman vauvaa enään kotiin lähdetä.

Synnytyssalit olivat yhden kerroksen ylempänä ja mehän reippailimme ne kävellen, joka toisella askeleella joutui pysähtymään kun tuli supistus! Pääsin synnytyssaliin ja menin suihkuun siinä toivossa että lämmin vesi auttaa mutta ei sekään :D Seitsemän aikaan toivoin epiduraalia ja sen sainkin melkein heti, olin auki tässä vaiheessa vasta 4,5cm... Sanoin Sampellekkin että tässä menee ikuisuus ennen kun lapsi suostuu sieltä ulos tulemaan.
Epiduraali alkoi vaikuttamaan ja olo oli mitä ihanin, kuin leijailisi pilvissä! Koitin hetken nukkua kun ei ollut kipuja.

Pikkuhiljaa epiduraalin vaikus alkoi loppumaan ja halusin lisää ja sainkin. Tämä ehti vaikuttaa n. puolisen tuntia kunnes se ihana paineen tunne alkoi.. Mitään niin järkyttävää kipua en koskaan ollut tuntenut, hälyytin kätilön huoneeseen ja hän tutki, olin 10cm auki ja valmis ponnistamaan YKSIN koska vauva ei ollut vielä kunnolla laskeutunut!
Huusin kurkku suorana jokaisen supistuksen kohdalla kun yritin mielestäni ponnistaa YKSIN vauvaa alemmas ja alemmas, raivosin ja kiljuin! Olin ainoa koko osastolta joka huusi kuin joku yrittäisi jalkaa leikata poikki. Nyt hävettää :D Kutsuin taas kätilön kattomaan että joko voitaisiin alkamaan synnyttämään kunnolla, että joku olisi kanssani ja käskisi minua ponnistamaan oikeaoppisesti ja auttamaan!

Kun kätilön kanssa alettiin ponnistamaan kunnolla en enään huutanut, en pihissytkään, en edes varmaan ollut tässä maailmassa kun yritin epätoivoisesti saada lapsen ulos. Supistukseni alkoivat hiipumaan ja niitä yritettiin edesauttaa oksitosiinilla ja kätilö hieroi vatsaa. Olin jo raskauden alussa sitä mieltä että jos pitää leikata väliliha niin en sitä tahdo tietää kun vasta synnytyksen jälkeen, en kuitenkaan maininnut tästä kätilölle joten hän ilmoitti että NYT leikkaa välilihan.. Ai että se tuntui/sattui kun tiesi mitä toinen on tekemässä.

Vihdoin sain lapsen rinnalleni ponnistettuani 40min, 22.2.13 klo 02:21.. Hän oli täydellinen, ihana ja ennenkaikkea terve pieni poika <3 En edes tajunnut itkeä en mitään kun sain hänet rinnalleni, olin niiin väsynyt, tahdoin vain nukkua.
Synnytksen jälkeen kätilö pyysi lääkäriä katsomaan että tikataanko tässä vai mennäänkö leikkaussaliin, lääkäri totesi että parempi mennä varmuuden vuoksi saliin tikattavaksi! Vauva jäi Sampen kanssa synnytyssaliin pestäväksi ja mitattavaksi.
Päästyäni leikkaussaliin he puuduttivat ja pesivät, odotettiin 15min että puutuu, ei vain kummasti puutunut ja päättivät nukuttaa tässä vaiheessa kun vuotoa oli kummiskin jonkun verran.

Heräsin heräämössä n. klo 04:30 ja kyselin hoitajilta miten meni, sieltä eräs hoitaja kertoi että olin saanut 3.asteen repeämät synnytyksessä ja tikkejä tuli sen verran että lopettivat laskemisen. Todellisuudessa "leikkaus" kesti tunnin joten voin kuvitella kuinka monta tikkiä he siinä ajassa ovat kerenneet laittamaan.Vauva sai pisteitä 9 ja painoa oli 4154g ja 56cm, kyllä 56cm :D

 Kuvittelin räpsiväni koko synnytyksen ajan kuvia, tai Samppe ottaisi ainakin silloin kun saisin pojan rinnalle tai kun hän leikkasin pojan napanuoran. Mut ehei, en päästäny Samppee synnytyksen aikana mihinkään kun johonkin se raivo piti purkaa ja raukka oli lähimpänä :) Nyt kaduttaa/surettaa ettei ole yhtään kuvia ensihetkistä :( En saanut edes kuvia ensimmäisestä pesusta kun olin tikattavana..

Kotiin pääsimme maanantaina 25.2 ja parantuminen on ollut nopeaa, vaikka pelkäsinkin että parantumisessa menee monta kuukautta :)