Wazzup

Postaaminen on muutamalta päivältä jäänyt kirjoittamatta, kun pienempi mies ei tahdo nukkua. Unirytmi ihan hakusessa jos semmoista koskaan on ollutkaan!
Meillä vedetään 10-40min tehonokosia pitkin päivää ja nukahtamiseen menee jo melkein tunti... Tiedä sitten onko se tämä helle kun ei malta nukkua vai yrittääkö toinen hakea rytmiä päivään.
Edelleenkään ei nukuta klo 16 jälkeen ellei olla autolla liikenteessä :D yöunille siispä mennään seitsemältä ja ylös noustaan 5-6 aikaan en ole aamuihminen. Oon yrittäny herätellä toista ees vähäks aikaa seurustelee kasin aikoihin et nukahtaminen siirtyis ees vähä myöhempään.

 Lauantaina huomasin et kuinka hyvin Lucas jaksaa kannatella päätään mahalla ollessaan. Kyljelleen kääntyiminen on vähentynyt, mutta kyllä se sieltä varmasti tulee kunhan hiffaa miten mentäisiin mahalleen.

Huomenna ois neuvolaa ja Lucas saa rokotukset :(

Vatsavaivat on helpottanu huomattavasti ja toinen on yhtä hymyä vaan. Nukkumisesta vielä sen verran et viime yönä herättiin 6krt.. Ei syömään vaan kääntyilemään ja vääntyilemään, ei auta muu kun odotella että nukahtaako poika itsekseen vai pitääkö mamman roikkua pinnasängyin laidalla puoli koomassa. Viime yönä toteutu viimeinen vaihtoehto ja se oli rauhoteltava Lucasta noin 10min ennen kuin toinen nukahti uudestaan ja tunnin päästä uusiksi, en muista monelta en enää jaksanu ja otin viereen nukkumaan mutta eihän sekään auttanut.
Kuuden aikaa aamulla laitoin toisen partsille nukkuu ja siellä tuhis hyvin melkein 3h.. :D

Välillä mietin et muutetaan koht molemmat partsille nukkuu!

Jos tää tästä helpottais nii ois aikaa bloggailla ja ennen kaikkea hengähtää :)

Vaunut ja muut vempaimet

Meillä on yhdistelmävaunuina Brion Happy Classic:it värinä Deep Ocean
Oon tykänny vaunuista ihan sikana, kevyet työntää ja jousitus toimii! Ainoota miinusta vaunuissa on kun meillä on kovalla kantokopalla, niin koppa on todella kapea mutta pitkä! Onneksi Lucas on pitkä ja laiha :D Vaunut painavat aika paljon ja on saavutus saada vaunut alas, asumme 3.kerroksessa eikä ole hissiä..... Ilmakumirenkaat on iha must.

Välillä en ees tajua kuinka pitkät vaunut omistan ja törmäilen niillä vähän väliä jotakuta päin ja aina on seinä vastassa. Pitäisi varmaan hommata "vaunuajokortti".

Turvaistuimena toimii Maxi-Cosin Cabriofix
Ostettiin samalla autoon Familyfix-jalusta joten istuin on helppo vain asettaa telakkaan eikä tarvitse leikkiä turvavöiden kanssa. Istuin painaa yksinään jo jonkinverran ja siihen kun lisää 6,5kg ohhoh, ei tarvitse salille lähteä kun kävelee rappuset ylös ja alas + matka autolle :D Voin kuvitella kuinka raskasta parin kuukauden päästä on kanniskella istuinta! Jalustaan saa myös seuraavan istuimen, Maxi-Cosin Pearl.

Manduca
Manducaa ei olla vielä kovin montaa kertaa käytetty mutta on toiminut ja Lucas viihtyy siinä! Tukee hyvin kantajan selkää ja hartioita ja pehmeiden pehmusteiden ansiosta ei hierrä eikä paina hartioihin.

Ja sitten tietysti on kaiken maailman sitterit ja leikkimatot :D Sitteri on kovimmassa käytössä tällä hetkellä, ilman sitä äiti ei pääse suihkuun ellei Samppe ole kotona.

Puhelimen aarteita. Joka iltainen masun rasvaus

Vellit ja soseet

Ollaan alotettu antaa Lucakselle velliä viime viikolla aina ennen nukkumaanmenoa. Luulin tosissani et Lucas nukkuisi pidempään vellin ansiosta ja yösyötöt vähenesivät ainakin yhdellä (syö 3krt yöllä), mutta nälkä vaan kasvaa syödessä!

Välillä poika olisi valmis yöunille jo klo 19 kun neljän jälkeen ei jostain syystä enään suostu nukkumaan päikkäreitä. Ollaan yritetty pitää toista pidempää hereillä josta seuraa yliväsymys ja kauhea huuto/taistelu.

Hedelmäsosetta olen nyt antanut parina aamuna ja on maistunut! Kokeiltu on mangoa ja päärynää, sosetta menee puolisen purkkia kerralla :D Vellien ja soseiden suositusikäraja on 4kk mutta  ollaan annettu ilman huonoa omatuntoa aikaisemmin, Lucas nyt 12 viikkoa. Velleinä on Valion Onni-vellit, peruna-porkkana-, maissi- ja riisivelli. Kuinka monta velli-sanaa voi laittaa yhteen lauseeseen?

Kysyin neuvolasta että saako alkaa antaa velliä iltaisin niin ei täti suositellut kun kasvaan niin hienosti äidinmaidolla. Vaikka kasvaakin hienosti maidollani on nälkä jo tämän kokoisella kaverilla kova eikä maitoni riitä kuin tunniksi.

Kuvien laadun takaa tällä kertaa ihana puhelimeni.
 

<3

 

Big boy

Ajattelin et vois vähä päivitellä Lucaksen tietoja :)
Viime viikon maanantaina oli neuvola ja painoa pojalla oli huimat 6480g ja pituutta 65cm! Lucas on kasvanu aika "tasasta" tahtia, eli melkein 4cm kuukaudessa :D

Neuvolalääkärin mukaan jos jatkaa kasvua näin hurjaa vauhtia niin tulee hänestä yli 2m, mamma toivois et kasvu hidastuis. Meillä menee just ja just 62cm vaatteet ja ikää on vähän päälle 11vko.

Poitsulle on tulossa 2 hammasta jotka vois puhjeta vääähän myöhemmin! Vielä ei kummiskaan pyörähdetä ympäri.

Onko muilla pitkiä vauvoja? :)

Ensimmäinen äitienpäivä!

Eilen oli mulle ensimmäinen äitienpäivä ja ainoa toive mitä olin toivonu lahjaks: et saisin nukkua pikkasen pidempään ku normaalisti, mutta jostain kumman syystä herra päättää saapua työpaikkaristeilyltä vasta 05:30 kotiin niin auttanut muuta kun mamman nousta sängystä Lucaksen kanssa puol 6..
Siinä syötin pojan ja rupateltiin hetki ennen kuin toinen nukahti ensimmäisille päikkäreille!

Kellon lähestyessä puolta 9 totesin kovaan ääneen "alkais äitilläki olee nälkä", Samppe reippaana äkkiä nous ylös ja alkoi taikomaan aamupalaa, köyhiä ritareita! Lahjaksi tuli kukkia, aamupala, imurointia, suklaata ja arpa josta ei mitään tullut :(
Muuten päivä meni nopeasti juostessa mummuloissa, ensin mentiin mun äidin luokse kakkukahveille ja sieltä syömään Sampen vanhemmille eli famulle ja fafalle.

Lucas toivottaa hyvää äitienpäivää!

Synnytys-stoori

Mun LA oli 19.2.13 ja vauva päätti ilmoittaa tulostaan 21.2.13 lapsivesien menolla klo 02:00. Tosiaan olin menossa ihan normaalisti yöllä pissalle mutta ennen ku ennätin edes pöntölle, jotain lirahti housuun, kuvittelin sen olevan pissaa kun olin niin unenpöpperössä että olisin ihan hyvinkin voinut laskea alleni kun kova hätä oli. Tein tehtäväni pönttöön ja kun olin nousemassa taas jotain lorahti, tässä kohtaa aloin jo miettimään että onko enään pissaa kun vaan valahtelee.
Laitoin varmuudenvuoksi siteen ja olin kävelemässä takaisin sänkyyn, kun pääsin keittiön kohdalle taas lorahti. Palasin takaisin vessaan ja vedin alushousut alas ja kurkkasin että mitä sinne tuli. Juuri kun sain housut vedettyä alas niin sieltä valahti ihan kunnolla iso lätäkkö, onneksi olin pesuhuoneessa :D Huusin Samppea tuomaan puhtaat alushousut ja puhelimen.

Soitin kättärille ilmoittaakseni että lapsivedet meni ja olin ihan valmis lähtemään jo synnyttämään! Puhelimessa kätilö kysyi että onko supistukset alkaneet ja jouduin pettyneenä vastaamaan että ei. Vastaukseksi sain että: saapukaa klo 10:00 kättärille jos ennen sitä ei ala säännölliset supistukset. Olin innoissani että jotain tapahtuu ja samalla paniikissa. Yritin jatkaa nukkumista mutta eihän siitä mitään enään tullut kun mielessä pyöri vain tuleva synnytys ja supistuksia alkoi tulemaan 20min välein. Supistukset olivat kuitenkin lyhyitä eikä ollenkaan kivuliaita. Valvoin lapsivesien menosta siihen asti kunnes sain lapseni rinnalleni :) eli vähän päälle vuorokauden, vaikka kaikki sanoivat että koita nukkua, synnytys on kuin maratonjuoksu! Eihän sitä esikoisen kanssa voi tietää mitä on luvassa ja hormonihuuruissa jaksoi nipinnapin.
             
Saavuimme tosiaan kättärille klo 10:00, 21.2.13 ja mentiin päivystyksen puolelle makoilemaan käyrille. Noin yhden aikaan kätilö tuli tutkimaan tilanteen ja olin 3cm auki ja supistukset alkoivat tulemaan tiheämpään tahtiin ja olivat kipeitä. Sain särkylääkettä kipuun ja kuumavesipullon mahalle/selälle helpottamaan kipua.
Nämä auttoivat vain pienen hetken ja sain seuraavan satsin särkylääkettä! Klo 15:00 alkoivat supistukset tulemaan 5min välein ja vähitellen sattuivat aina vain enemmän. Koitin jumppapallon kanssa lievittää kipua mutta ei. Viiden aikaan olin auki 4cm ja kätilö sanoi että on aika siirtyä synnytyssaliin että täältä ei ilman vauvaa enään kotiin lähdetä.

Synnytyssalit olivat yhden kerroksen ylempänä ja mehän reippailimme ne kävellen, joka toisella askeleella joutui pysähtymään kun tuli supistus! Pääsin synnytyssaliin ja menin suihkuun siinä toivossa että lämmin vesi auttaa mutta ei sekään :D Seitsemän aikaan toivoin epiduraalia ja sen sainkin melkein heti, olin auki tässä vaiheessa vasta 4,5cm... Sanoin Sampellekkin että tässä menee ikuisuus ennen kun lapsi suostuu sieltä ulos tulemaan.
Epiduraali alkoi vaikuttamaan ja olo oli mitä ihanin, kuin leijailisi pilvissä! Koitin hetken nukkua kun ei ollut kipuja.

Pikkuhiljaa epiduraalin vaikus alkoi loppumaan ja halusin lisää ja sainkin. Tämä ehti vaikuttaa n. puolisen tuntia kunnes se ihana paineen tunne alkoi.. Mitään niin järkyttävää kipua en koskaan ollut tuntenut, hälyytin kätilön huoneeseen ja hän tutki, olin 10cm auki ja valmis ponnistamaan YKSIN koska vauva ei ollut vielä kunnolla laskeutunut!
Huusin kurkku suorana jokaisen supistuksen kohdalla kun yritin mielestäni ponnistaa YKSIN vauvaa alemmas ja alemmas, raivosin ja kiljuin! Olin ainoa koko osastolta joka huusi kuin joku yrittäisi jalkaa leikata poikki. Nyt hävettää :D Kutsuin taas kätilön kattomaan että joko voitaisiin alkamaan synnyttämään kunnolla, että joku olisi kanssani ja käskisi minua ponnistamaan oikeaoppisesti ja auttamaan!

Kun kätilön kanssa alettiin ponnistamaan kunnolla en enään huutanut, en pihissytkään, en edes varmaan ollut tässä maailmassa kun yritin epätoivoisesti saada lapsen ulos. Supistukseni alkoivat hiipumaan ja niitä yritettiin edesauttaa oksitosiinilla ja kätilö hieroi vatsaa. Olin jo raskauden alussa sitä mieltä että jos pitää leikata väliliha niin en sitä tahdo tietää kun vasta synnytyksen jälkeen, en kuitenkaan maininnut tästä kätilölle joten hän ilmoitti että NYT leikkaa välilihan.. Ai että se tuntui/sattui kun tiesi mitä toinen on tekemässä.

Vihdoin sain lapsen rinnalleni ponnistettuani 40min, 22.2.13 klo 02:21.. Hän oli täydellinen, ihana ja ennenkaikkea terve pieni poika <3 En edes tajunnut itkeä en mitään kun sain hänet rinnalleni, olin niiin väsynyt, tahdoin vain nukkua.
Synnytksen jälkeen kätilö pyysi lääkäriä katsomaan että tikataanko tässä vai mennäänkö leikkaussaliin, lääkäri totesi että parempi mennä varmuuden vuoksi saliin tikattavaksi! Vauva jäi Sampen kanssa synnytyssaliin pestäväksi ja mitattavaksi.
Päästyäni leikkaussaliin he puuduttivat ja pesivät, odotettiin 15min että puutuu, ei vain kummasti puutunut ja päättivät nukuttaa tässä vaiheessa kun vuotoa oli kummiskin jonkun verran.

Heräsin heräämössä n. klo 04:30 ja kyselin hoitajilta miten meni, sieltä eräs hoitaja kertoi että olin saanut 3.asteen repeämät synnytyksessä ja tikkejä tuli sen verran että lopettivat laskemisen. Todellisuudessa "leikkaus" kesti tunnin joten voin kuvitella kuinka monta tikkiä he siinä ajassa ovat kerenneet laittamaan.Vauva sai pisteitä 9 ja painoa oli 4154g ja 56cm, kyllä 56cm :D

 Kuvittelin räpsiväni koko synnytyksen ajan kuvia, tai Samppe ottaisi ainakin silloin kun saisin pojan rinnalle tai kun hän leikkasin pojan napanuoran. Mut ehei, en päästäny Samppee synnytyksen aikana mihinkään kun johonkin se raivo piti purkaa ja raukka oli lähimpänä :) Nyt kaduttaa/surettaa ettei ole yhtään kuvia ensihetkistä :( En saanut edes kuvia ensimmäisestä pesusta kun olin tikattavana..

Kotiin pääsimme maanantaina 25.2 ja parantuminen on ollut nopeaa, vaikka pelkäsinkin että parantumisessa menee monta kuukautta :)

Raskaus

Positiivisen raskaustestin tein 4.6.12 joka tavallaan oli yllätys vaikka lasta oltiinkin toivottu.  Raskaus eteni aluksi hyvin ilman kummempia huonoja oloja taikka mielitekoja (kopkop), noin RV10 lähdettiin kesällä Kreetalle kahdeksi viikoksi miehen perheen kanssa. Lämpöä oli parhaimmillaan +35 astetta ja jokainen raskaana oleva nainen tietää varmasti kuinka tukala olo siinä lämmössä on!
Aluksi matka suijui hyvin ja ruoka maistui, pari päivää kerettiin nauttia täysin rinnoin välimeren ihanasta ruuasta ja hyvästä olosta. Eräänä aamuna mikään ruoka ei maistunut enään vaan kaikesta tuli oksennusrefleksi, pelkkä ruuan tuoksu (silloin haju) sai jo kakomaan! Loput puolitoista viikkoa söin hiiren kokoisia annoksia ja paino alkoi tippua.

Kotiin tultaessamme olin jo RV12 ja seuraavana päivänä kun saavuimme suomeen olikin jo ultra (toinen ultra kun ensimmäinen oli RV6, kun epäiltiin että olisin kohdunulkopuoleinen raskaus). Massussa kasvoi pieni ihminen, täydellinen lapsi jolla oli 10 sormea ja 10 varvasta, siellä se vilkutti äitille ja isille.

Alusta asti mulla oli vahva tunne siitä että mahassa kasvaa poika, isovanhemmat toivoivat salaa tyttöä koska molempien meidän suvuissa on enemmän poikia kun tyttöjä. Meille pääasia oli että lapsi on terve ja kasvaa hyvin!
Maha alkoi kasvaa hiljalleen koska ruoka ei vieläkään maistunut kunnolla ja kilot tippuivat, koko raskausaikana sain 1kg koska pudotin aluksi 8kg kun ei ruoka oikein maistunut. Olin jo aluksi ajatellut että kuvaan mahaani joka ikinen viikko jotta näen kuinka se kasvaa mutta todellisuudessa tämä ei toteutunut :D kuvaamisen aloitin RV17 ja 3vk taisin tunnollisesti kuvata ja sitten silloin kun muistin, eli varmaa 2-3krt tämän jälkeen!

RV17









RV19









RV32

 RV36











Ja siinä ne sitte oliki :D Aikamoinen pallo oli vaikka kaikki sanoki et onpas pieni maha ja kohta lähössä synnyttää "tulee varmaa pieni lapsi ku on noin pieni maha"... Jouduin jäädä töistä aikasemmin pois ku alko vaivaavaan selkä (rintarangan skolioosi ja normaalit raskausajan selkävaivat), siinähän mulla oli sitten aikaa laittaa pienen sänkyä valmiiksi ja pestä vaatteita kaappiin!
Kotona aika meni todella todella hitaasti ja monesti toivoinkin että oisin jaksanu töissä olla kun kotona oli tylsää yksin, kun mies aamut koulussa ja illat töissä :( Ajattelin et mun raskaus menee aivan varmasti sen 2vk yli ja kärsistelen ison mahan kanssa ikuisuuden.


           

Oh hey

Mun on pitäny jo pitkään alottaa blogin pitäminen vain itselleni, etten unohda kaikkea mitä tulee touhuttua vauvan kanssa! Ajatus siitä että joku muukin joskus lukisi sitä ei käynyt mielessä vasta kun eilen...
En todellakaan tiedä miten mun ois järkevintä alottaa joten annan mennä vaan

Elikkäs ruudun takana rustaa 20-vuotias Emmi joka sai pienen pojan helmikuussa 2013, lisäksi mukana häärää pojan isä ja karvainen kisu.
Blogista tulee tunnetusti hyvin tylsä kun mamma on laiskan puoleinen kuvaamaan, joka varmasti harmittaa myöhemmin kun tahtoo katsoa vauvakuvia!

Ajatuksena on lähinnä "vauvablogi" mutta saa nähdä mihin päädytään vai unohdanko koko blogin olemassa olon jossain vaiheessa :D